Suomi on koulutuksella rakennettu

lasse instagram taivas 1080x1080 koulutus

Kun äitini isoisä Karl Vilhelm Aalto saapui 1890-luvulla nuorena miehenä kotiseudultaan Perniön Teijolta Turkuun, armeijaan ja poliisin uralle, hän kantoi mukanaan jotain, mille Suomen historia on rakennettu: koulutusta.

Hän oli syntynyt rengin pojaksi ja rengin poikana hänen olisi luullut pysyvän. Mutta ruukin patruuna oli edistysmielinen: hän perusti palkollistensa lapsille koulun ja sanoi että jos ette pistä lapsianne kouluun, tulee lopputili. Joten kouluun he lapsensa pistivät.

Kun isäni isoisä, nuorukainen Samuel Miettinen, kirjautui Keisarilliseen Aleksanterin-Yliopistoon vuonna 1877, vähävaraiselle nuorukaiselle Kuopion lyseosta avautuivat portit vielä tuolloin harvalukuiseen joukkoon: varhaiseen suomenkieliseen sivistyneistöön, korkeimpaan koulutukseen mitä suuriruhtinaskunnalla oli antaa.

Äitini suvussa puolestaan tämä suuri suomalainen säätykierto aineellistui vasta äitini kohdalla. Hän oli sukunsa toinen ylioppilas, heti serkkunsa jälkeen.

Äitini vanhemmat olivat pienituloista työväkeä. Hänen isänsä, muffani, Karl Vilhelm Aallon poika, luki kaupungin sähkömittareita ja rahasti asiakkaita. Hänen äitinsä, mummuni, oli ompelija. Mummun suku tuli Paraisilta, Paraisten Kalkin, raskaan työn ja keuhkoissa korventavan kalkkipölyn maailmasta, vauraiden talojen palvelusväen pihoilta.

Heidän koulunsa oli kansakoulu ja niukka elämä. Kuitenkin he, erityisesti muffani, arvostivat koulutusta ja sivistystä.

Muffan hyllyssä oli kirjasarja toisensa jälkeen Juhani Ahon kootuista Kansojen historiaan – ja hän muisti mainita lukeneensa ne kaikki. Muffa antoi äidilleni lahjaksi aina kirjoja: syntymäpäivälahjaksi, nimipäivälahjaksi, joululahjaksi. Äitini rakasti niitä. Hän luki näin Tottisalmen perilliset, Anni Swanin kootut, kaikki tyttökirjasarjat – ja kaikki Tarzanit.

Muffa halusi että hänen tyttärensä koulutetaan. Oli merkittävä taloudellinen ja henkinen satsaus sodanjälkeisessä Suomessa, että äitini, työläisperheen tytär ja ainoa lapsi, laitettiin oppikouluun. Mutta sinne hän meni, Turun tyttölyseoon. Sieltä hän valmistui vuoden etuajassa ja kirjautui vuonna 1952 Turun yliopistoon.

Äitini kotitalo sijaitsi siinä mihin rakennettiin sittemmin Turun yliopiston Juslenian tiedekuntarakennus. Nyt jo puretun Juslenian kohdalla, Henrikinkadun rinteessä, puutalokiinteistön valoisalla etupihalla, äitini leikki lapsena. Olen opiskellut hänen leikkipaikkojensa päällä.

Äidilläni oli erinomainen visuaalinen silmä ja ilmeisiä lahjoja sillä suunnalla. Hän halusi matemaattiselle alalle ja lukemaan arkkitehtuuria, mutta koska tyttöjen ei katsottu tarvitsevan matematiikkaa, tyttölyseon pitkä matematiikka oli sama kuin muiden koulujen lyhyt. Arkkitehdin sijasta hän päätyi opiskelemaan englanninopettajaksi, missä hänen kielellinen lahjakkuutensa toki pääsi oikeuksiinsa.

Minä synnyin vuonna 1976 turkulaiseen opettajaperheeseen. Isäni puolelta meitä on yliopistokoulutettuja opettajia, akateemista virkamiesluokkaa, sata vuotta syntymästäni taaksepäin. Niin itsestään selvä tämä elämänpiiri oli minulle, että vasta aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka toisenlainen äitini tausta oli.

Äitini omassa elämässä, isäni suvussa jo kaksi sukupolvea aiemmin, näkyy olennainen osa sitä, mistä Suomi on tullut: karuista oloista ja aineellisesta niukkuudesta koulutuksen voimin kohti parempaa.

Suomi on koulutuksella rakennettu. Jos Suomi olisi tarina, se olisi tarina siitä, miten köyhä, syrjäinen maa on karuista olosuhteista pala palalta rakentanut maailmanluokan menestystä nojaten koulutukseen ja sivistykseen.

Se on tarina 1800-luvusta ja kansakoulusta – vallankumouksellisesta ajatuksesta että piikojen ja renkien lasten tulisi oppia lukemaan. Se on tarina oppivelvollisuudesta, joka toi kaikki lapset koulun penkille. Se on tarina peruskoulusta, joka purki luokkarajat ja teki koulusta yhtäläisen jokaiselle lapselle taustaan ja varallisuuteen katsomatta. Se on tarina maksuttomasta korkeakoulutuksesta, joka avasi korkeimman opetuksen portit kenelle tahansa. Se on tarina kaikkien lasten yhtäläisestä oikeudesta varhaiskasvatukseen, joka luotiin 1990-luvun suuren laman keskellä, jolloin kaikesta muusta leikattiin.

Paitsi että Suomi ei ole tarina. Tämä on totta. Tämä on se polku jonka olemme kulkeneet.

Suomen menestys on aina nojannut tasa-arvoiseen koulutukseen – siihen että saamme kaikki mukaan. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa hukata kenenkään osaamista. Koulutus on väline, jolla jokainen lapsi ja nuori on saanut tarvittavat välineet tavoitella unelmiaan.

Ei ole sattumaa, että Suomen historian suuret poliittiset joukkoliikkeet – työväenliike ja alkiolainen liike – ovat olleet sivistysliikkeitä. Niiden peruskivenä on ollut sivistystyö, omat opistot ja koulut. Ne ovat nojanneet uskoon, että köyhä ja oppimaton kansa pystyy koulutuksen kautta ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä ja kääntämään historian suuntaa.

Suomi oli ensimmäinen maa, jossa tyttöjen ja poikien yhteiskoulu löi läpi. Maa, joka antoi ensimmäisenä naisille äänioikeuden, oli jo sitä ennen maa, joka otti tytöt oppikouluun poikien rinnalle.

Verisen sisällissodan tragedian jälkeen voittajista sivistyneimmät käänsivät ajatuksensa koston sijasta ajatukseen, että ainoa tapa estää tragedian toistuminen oli satsata koulutukseen. Tavoitteeksi asetettiin viedä koulu jokaiseen niemeen ja notkoon.

Toisen maailmansodan jälkeen, kun itsenäisyytemme oli vaakalaudalla, Paasikivi totesi, että pidetään edes kouluista kiinni. Hän tiesi, mistä puhui. Suomi on kouluissa rakennettu maa. Kouluissa on luotu käsitys maasta nimeltä Suomi ja kouluissa on luotu edellytykset pienelle kansakunnalle pärjätä maailman myrskyissä.

Sukupolvi toisensa jälkeen tätä maata on rakennettu lupauksella, että seuraava sukupolvi saa paremmat edellytykset elämälleen kuin edeltävä; että seuraava sukupolvi on koulutetumpi, varustettu yhä paremmin valmiuksin kohtaamaan tulevaisuuden haasteet ja rakentamaan Suomea ja maailmaa paremmaksi.

Viime vuosina tämä luottamus on kuitenkin horjunut. Massiiviset leikkaukset koulutuksesta ovat rikkoneet lupauksen jokaisen lapsen ja nuoren yhdenvertaisista mahdollisuuksista hyvään koulutukseen. Ensimmäistä kertaa tämän maan historiassa koulutuspolitiikan suunta on käännetty taaksepäin: koulutuksen vahvistamisesta koulutuksen heikentämiseen.

Tämä suunta on käännettävä. Luottamus koulutuslupaukseen on palautettava. Sipilän hallituksen leikkaukset koulutukseen ja tutkimukseen on peruttava.

Leikkausten peruminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan enemmän: tarvitaan suomalaisen koulutuksen seuraava askel eteenpäin. On kulunut 50 vuotta siitä kun eduskunta teki päätöksen peruskoulu-uudistuksesta. Kysymys kuuluu: mitä seuraavaksi?

Tavoitteeksi on asetettava maailman paras koulu: suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen maailman huipulle.

Se tarkoittaa kolmea asiaa:

1. Meidän on nostettava suomalaisten koulutustasoa. Tarvitsemme tulevina vuosikymmeninä lisää koulutusta kaikille: nuorille, vanhoille ja siltä väliltä. Pelkän peruskoulun varassa ei pärjää tulevina vuosikymmeninä enää kukaan. Oppivelvollisuutta on pidennettävä molemmista päistä: kaksivuotinen esiopetus kaikille, toinen aste jokaiselle. Jatkuvasta oppimisesta on tehtävä jokaisen oikeus.

2. Meidän on nostettava suomalaisten oppimistulokset taas ykköseksi. Karkeasti ottaen Pisa-tutkimuksissa näkyvässä oppimistulosten laskussa on kysymys ennen kaikkea siitä, että hyvin pärjäävät yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta huonosti pärjäävät, varsinkin pojat, yhä huonommin. Siksi tarvitaan paluu peruskoulun suureen tasa-arvon ideaan, peruskoulun tehtävään tasoittaa lasten sosioekonomisten taustojen eroja. Ja opettajille mahdollisuudet tukea jokaista oppilasta.

3. Meidän on tarjottava korkeakouluille ja tutkimukselle parhaat edellytykset, jotka tämän kokoinen kansakunta voi. Annetaan opettajille, tutkijoille ja opiskelijoille aikaa, rauhaa ja resursseja taas keskittyä siihen mitä varten he korkeakouluissa ovat: opettamiseen, tutkimukseen ja opiskeluun. Nostetaan korkeakoulupolitiikan ytimeen sivistys markkinaehtoisuuden ja kilpailuideologian sijaan. Otetaan suomalaisen tieteen kivijalaksi vahva perusrahoitus, satsaus uutta luovaan perustutkimukseen ja pitkäjänteisen tutkimuksen edellytysten turvaaminen.

Pidetään kiinni koulutuksen lupauksesta. Vaalitaan sitä, mille Suomi on rakennettu. Tehdään koulutuksen kunnianpalautus.

Vaaliohjelmani

Lasse Miettinen: Mistä näissä vaaleissa on kyse?

Näissä vaaleissa ei ole kysymys pienistä asioista. Nyt on kyse ratkaisevasta valinnasta – siitä, millainen maa haluamme olla.

  • On kysymys siitä, teemmeko kaiken tarvittavan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
  • On kysymys siitä, puolustammeko pohjoismaisen hyvinvointivaltion unelmaa; käännymmekö kasvavan eriarvoisuuden tieltä kohti tasa-arvoa ja oikeudenmukaista hyvinvointia.
  • On kysymys siitä, rakennammeko edelleen tätä maata koulutuksen ja sivistyksen varaan.

Näissä vaaleissa ratkaistaan Suomen suunta. Käännetään se kohti kestävämpää ja inhimillisempää.

Millaisen Suomen ja maailman sinä haluat? Näytä luontosi ja äänestä tänään!

Vaalipäivän kunniaksi kokosin yhteen kirjoitukset keskeisistä vaalitavoitteistani:

 

(I) Koulutus

lasse instagram taivas 1080x1080 koulutus

Suomi on koulutuksella rakennettu. Pidetään siitä kiinni. Seuraavan hallituksen on asetettava kansalliseksi projektiksi suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen maailman huipulle.

Siksi haluan:

1. Peruuttaa Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset ja tehdä koulutuksen kunnianpalautuksesta seuraavan hallituksen lippulaivahankkeen. Se tarkoittaa miljardin euron satsausta suomalaiseen koulutukseen ja tutkimukseen.

2. Vahvistaa varhaiskasvatusta. Palautetaan jokaisen lapsen subjektiivisen oikeuden kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Työttömän lapselle kuuluu sama oikeus kuin työssäkäyvän lapselle. Pienennetään päiväkotien ryhmäkokoja Sipilän hallituksen leikkauksia edeltävälle tasolle. Siirrytään maksuttomaan varhaiskasvatukseen ja kaksivuotiseen esiopetukseen, jotta eniten varhaiskasvatuksen tukea tarvitsevat lapset saadaan esiopetuslain takaamien palvelujen piiriin.

3. Tehdä ison tasa-arvosatsauksen peruskouluun. Pisa-tulosten laskun takana näkyy eriarvoisuuden kasvu: hyvin pärjäävät pärjäävät yhtä hyvin kuin ennen. Huonosti pärjäävät, erityisesti pojat, pärjäävät sen sijaan yhä huonommin. Opettajat tarvitsevat aikaa ja rauhaa tukea jokaista oppilasta; oppilaat tarvitsevat opettajan aikaa ja sitä tukea, jota kouluterveydenhoitaja, -psykologi, -kuraattori ja erityisopettaja voivat antaa. On käännettävä suunta yhä varhaisemmasta valikoinnista, eriytymisestä ja eriarvoistumisesta takaisin peruskoulun suureen tehtävään tasoittaa lasten kotitaustasta tulevia eroja.

4. Pidentää oppivelvollisuutta kattamaan toisen asteen opinnot ja tehdä toisesta asteesta aidosti maksutonta. Pelkän peruskoulun varassa ei kukaan enää pärjää seuraavina vuosikymmeninä. Jokainen tarvitsee vähintään toisen asteen koulutuksen.

5. Palauttaa korkeakoulupolitiikan ytimeen sivistyksen markkinaehtoisuuden sijaan. Annetaan opettajille, tutkijoille ja opiskelijoille rauha, vapaus ja resurssit keskittyä siihen, mitä varten he korkeakouluissa ovat: opetukseen, tutkimukseen ja opiskeluun. Lisätään korkeakoulujen perusrahoitusta ja irroitetaan merkittävä osa siitä vastikkeettomaksi, irti valtion tulosohjauskriteereistä. Siirrytään loputtoman projektikeskeisen rahoituskilpailun keskeltä pitkäjänteisempään tutkimusrahoitukseen, vapautetaan aikaa hankehallinnosta tutkimuksen tekemiseen. Nostetaan opiskelijoiden opintorahaa kolmanneksella.

***

(II) Ilmasto

lasse instagram 1080x1080 ilmasto

Pysäytetään ilmastonmuutos nyt. Seuraavan hallituksen on nostettava ilmastopolitiikan kunnianhimo aivan uudelle tasolle: Suomi on asetettava polulle, jolla sopeutamme koko tapamme tuottaa, kuluttaa ja elää ainoan planeettamme kantokyvyn rajoihin. Tämä on tehtävä riittävän nopeasti, jotta saamme ilmaston kohtalokkaan lämpenemisen pysäytettyä 1,5 asteen kriittiselle rajalle.

Siksi haluan:

1. Laatia tiekartan siihen, kuinka seuraavien vuosikymmenten aikana siirrytään päästöttömään Suomeen. Asetetaan eräpäivä fossiilisille polttoaineille: luovutaan useimmista 2020-luvulla, maakaasusta ja liikennepolttoaineista 2030-luvulla. Ajetaan alas ilmastolle haitalliset tuet 10 vuoden sisällä.

2. Siirtää liikenteen päästöttömäksi. Tehdään kolmen vaalikauden mittainen raju investointiohjelma raiteisiin sekä lennot korvaaviin kaupunkien välisiin nopeisiin yhteyksiin (tunnin juna Turusta Helsinkiin, alle neljän tunnin juna Helsingistä Ouluun jne.) että Turun ja muiden suurten kaupunkiseutujen lähiliikenteeseen – Turun raitiotie mukaan lukien.

3. Pysäyttää Sipilän hallituksen ajamat metsien jättihakkuut. Vähennetään hakkuumäärät ilmaston kannalta kestävälle tasolle. Metsien hiilinielu eli kyky sitoa hiilidioksidia ilmakehästä on oleellinen osa ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. Niiden vähentäminen on yhtä vastuutonta ja vaikutuksiltaan sama kuin jos Suomi alkaisi rakentaa lisää hiiliovimaa.

4. Toteuttaa reilun muutoksen ohjelman, niin että muutoksesta tehdään turvallinen ja oikeudenmukainen. Tehdään suunnitelma eri alojen ja ihmisryhmien tukemiseksi siirtymässä irti fossiilitaloudesta. Autetaan esimerkiksi loppuvan turveteollisuuden työntekijät uusiin työpaikkoihin, joita muutoksessa syntyy. Kompensoidaan pienituloisimmille muutoksesta aiheutuvat kulut nostamalla perusturvaa ja keventämällä pienituloisten ansiotuloverotusta.

5. Ottaa mukaan kaikki yhteiskunnan osapuolet (työntekijät, elinkeinoelämä, kansalaisyhteiskunta) suunnittelemaan, miten päästöttömän yhteiskunnan rakentamisesta saadaan samalla irti suurin mahdollinen menestys Suomelle. Edessämme on teolliseen vallankumoukseen verrattava murros. Se tulee tarkoittamaan valtavaa määrää uutta työtä, uusia elinkeinoja – ja samalla vientimahdollisuuksia suomalaisille ympäristöä säästäville tuotteille ja palveluille. Otetaan siitä kaikki irti.

***

(III) Tasa-arvo

lasse instagram taivas 1080x1080 hyvinvointivaltio

Tehdään tasa-arvon Suomi. Seuraavan hallituksen tehtävä on kääntää Suomen suunta yhä kovenevista arvoista ja kasvavasta eriarvoisuudesta takaisin kohti pohjoismaisen hyvinvointivaltion unelmaa tasa-arvosta ja oikeudenmukaisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnasta, jossa kenenkään tausta, sukupuoli tai varallisuus ei määritä sitä, mitä hänestä voi tulla.

Siksi haluan:

1. Uudistaa sosiaaliturvan 2000-luvulle, perustulon varaan. Perustulo olisi jokaiselle täysi-ikäiselle kuuluva vastikkeeton etuus, joka korvaisi kaikki sitä pienemmät nykyiset tuet. Se toisi vakaan, eheän turvaverkon – kaikissa elämäntilanteissa kantavan pohjan toimeentulolle –, jonka varassa olisi helppo liikkua esim. palkkatyön, yrittäjyyden, opiskelun, apurahan ja perhe-elämän välillä.

2. Pysäyttää lasten luokkayhteiskunnan. Suomessa elää 120 000 lasta köyhyydessä – yli kymmenes ikäluokasta. Tämä on häpeätahra hyvinvointivaltiossa. Liian monelle osattomuudesta tulee rautainen kohtalo, josta on yhä vaikeampi murtautua ulos. Tarvitaan kolmea asiaa: On satsattava laadukkaaseen, maksuttomaan varhaiskasvatukseen, joka tutkitusti torjuu syrjäytymistä tehokkaimmin. On satsattava perheiden saamiin tukipalveluihin, että vanhemmat ja lapset saavat apua ajoissa. Ja on kohennettava vaikeuksissa olevien lapsiperheiden sosiaaliturvaa, erityisesti pienimpiä vanhempainpäivärahoja, lapsilisän yksinhuoltajakorotusta ja toimeentulotuen alaikäisten lasten perusosia.

3. Tehdä päättäväisesti feminististä politiikkaa. Viedään kaikkien sukupuolten tasa-arvoa isoja askeleita eteenpäin, murretaan lasikattoja ja puretaan ahtaita sukupuolirooleja. Toteutetaan perhevapaauudistus, edistetään naisten ja miesten palkkatasa-arvoa Islannin mallilla, torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, asetetaan nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle, otetaan käyttöön sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksessa. Tarvitsemme lisää koti-isiä ja naisjohtajia.

4. Rajoittaa markkinoiden valtaa hyvinvointivaltion peruspalveluissa. Sosiaali- ja terveyspalveluja on viety yksityisille markkinoille jo aivan tarpeeksi. Seuraukset nähdään vanhustenhoidon skandaaleissa, joissa yritykset maksimoivat voittojaan haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella. Se on sietämätöntä. On aika tehdä korjausliike. Aloitetaan siitä, että rajoitetaan voitontavoittelua haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien hoivapalveluissa hyväksymällä kilpailutuksiin vain toimijat, joiden pääasiallinen tarkoitus on yleishyödyllinen ja jotka tulouttavat voittonsa takaisin yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen.

5. Puolustaa demokratiaa, sananvapautta, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia äärioikeistoa vastaan, joka yrittää luoda sisäänpäin käpertyvän, muukalaisvihamielisen, väkivallan uhalla täytetyn Suomen, jossa avoimen, kansainvälisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan puolustajat vaiennetaan.

Korkeakouluille työrauhaa, perusrahoitusta ja vapautta

Tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille vapaus ja resurssit

Suomi on ensimmäisten ylioppilaiden maa – maa joka on täynnä tarinoita suvun ensimmäisestä korkeakouluun päässeestä, siihen liittyvästä ylpeydestä ja myötäelämisestä. Sivistyksellä ja koulutuksella on ollut itsessään arvo.

Tämä arvo on kuitenkin kyseenalaistettu viime vuosina. Sipilän hallituksen leikkaukset tuntuvat yliopiston ja ammattikorkeakoulun arjessa paineiden kasvuna, opetuksen ja tutkimuksen edellytysten heikentymisenä.

Lyhyen tähtäimen taloudellisia ja poliittisia intressejä painottava ohjaus sekä yhä koveneva projektirahoituskilpailu ovat heikentäneet korkeakoulutujen autonomiaa ja edellytyksiä keskittyä pitkäjänteiseen tieteelliseen työhön, erityisesti uutta luovaan perustutkimukseen. Nimekkäiden tutkijoiden siirtyminen ulkomaille on ollut yksi varoitusmerkki siitä, että olemme kestämättömällä tiellä.

Maailmanluokan korkeakoulutusta ei rakenneta näin. On aika vapauttaa korkeakoulujen voimavarat. Palautetaan suomalaisen korkeakoulu- ja tiedepolitiikan ytimeen sivistys markkinaehtoisuuden sijaan. Tehdään se satsaamalla perusrahoitukseen, perustutkimukseen ja opetukseen. Annetaan tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille vapaus ja resurssit tutkia, opettaa ja opiskella ilman jatkuvaa hiostusta. Luodaan korkeakoulutukselle ja tutkimukselle parhaat mahdolliset olosuhteet, mitä voimme maana tarjota.

Mitä on tehtävä? Listaan tässä kolme tärkeintä ehdotusta:

1. Tutkimusrahoituksen korjaamiseksi siirretään sen painopistettä erittäin kilpaillusta pätkärahoituksesta pitkäaikaisempaan rahoitukseen tohtoriohjelmille, väitöskirjantekijöille, post doc -tutkijoille ja tutkimusryhmille – Suomen Akatemian, Business Finlandin ja etenkin korkeakoulujen perusrahoituksen kautta. Vapautetaan aikaa hankehallinnosta ja rahoitushakemusten oravanpyörästä itse tutkimukseen.

2. Samalla vahvistetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksellista autonomiaa. Korkeakoulujen rahoitus määräytyy Suomessa lähes täysin valtion asettamien tulostavoitteiden kautta. Tämä on kansainvälisesti poikkeuksellista: maailmalla tyypillisesti tulosrahoitus kattaa enintään neljänneksen korkeakoulujen rahoituksesta. Vahvistaisimme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksellista autonomiaa. Korotetaan perusrahoitusta ja sidotaan se taas indeksiin. Luodaan rahoitusmalliin vakaan, ennustettavan vastikkeettoman perusrahoituksen komponentti, joka kattaisi merkittävän osan rahoituksesta.

3. Korkeakouluyhteisöä ei ole ilman opiskelijoita. Nostetaan kaikkien opiskelijoiden opintorahaa kolmanneksella. Näin vähennettäisiin lainapainotteisuutta, vahvistettaisiin koulutuksen tasa-arvoa ja nopeutettaisiin opintojen edistymistä, kun useammalla olisi paremmat mahdollisuudet keskittyä täysipäiväiseen opiskeluun.

Koulutus ja osaaminen on avainasemassa työllisyysasteen nostamisessa. Se on jo tällä hetkellä tärkein pullonkaula rekrytoinneissa. Tämä tunnetaan Varsinais-Suomessa hyvin. Auto- ja merenkulkusektorilla on huutava pula erityisesti teknisen alan osaajista. Turun yliopisto tarvitsee vihdoin oman teknillisen tiedekuntansa kone- ja materiaalitekniikan DI-tutkinnoanto-oikeuksineen.

Koulutukseen ja tieteeseen panostamalla etsimme ratkaisuja ihmiskunnan ja ympäristön tulevaisuuden parantamiseen ja luomme kestävää talouskasvua. Koulutuksella torjumme eriarvoisuutta ja teemme mahdolliseksi sen, että sukuihin nousee yhä uusia ensimmäisiä korkeakoulutettuja. Tulevalla hallituskaudella on tehtävä koulutuksen ja tieteen kunnianpalautus. Muuhun Suomella ei ole varaa.

Tehdään tasa-arvon Suomi

On olemassa unelma, jota kannattaa puolustaa.

Se on pohjoismaisen hyvinvointivaltion unelma tasa-arvosta ja oikeudenmukaisesta hyvinvoinnista. Paremmasta elämästä tavalliselle ihmiselle. Yhteiskunnasta, jossa kenenkään tausta, sukupuoli tai varallisuus ei määritä sitä, mitä hänestä voi tulla.

Tänään tämä unelma on uhan alla. Kovien arvojen nousu pyrkii kääntämään historian pyörää vuosikymmeniä taaksepäin: lisäämään eriarvoisuutta, syventämään juopaa etuoikeutettujen ja huono-osaisten välillä.

Suomessa elää 120 000 lasta köyhyydessä – yli kymmenes ikäluokasta. Tämä on häpeätahra hyvinvointivaltiossa. Liian monelle osattomuudesta tulee rautainen kohtalo, josta on yhä vaikeampi murtautua ulos.

Samaan aikaan läpi länsimaiden puhaltaa kylmä taantumuksen puhuri, joka haluaa purkaa kalliilla voitetut tasa-arvokamppailun saavutukset. Tämä näkyy esimerkiksi naisvihan aaltona nettikeskustelussa ja naisten oikeuksiin kohdistuvana hyökkäyksenä, joka uhkaa palauttaa esimerkiksi aborttioikeuden kaltaiset perusasiat taas takaisin politiikan asialistalle.

Käännetään yhteiskunnan suunta taas kohti tasa-arvoa. Perhevapaauudistus, palkkatasa-arvon edistäminen, sukupuolittuneen väkivallan torjunta – näissä kaikissa pitää ensi vaalikaudella ottaa merkittäviä askeleita eteenpäin.

Tasa-arvon puolesta pitää taistella. Tehdään loppu osattomuudesta ja syrjinnästä, uudistetaan hyvinvointivaltio kantamaan 2000-luvun yhteiskunnassa, tehdään rohkeasti feminististä politiikkaa.

Tehdään tasa-arvon Suomi. Tehdään se tänään.