Sote-uudistus sai aikalisän, silti maakuntavaaleista kiireen varjolla yhä hullummat

IMG_3495

Tapahtunut tähän mennessä:

Helmikuussa 2016 puolueet esittivät, vain vihreiden ja RKP:n vastustaessa, että kuntavaalit olisi siirretty syksyyn 2017 ja ensimmäiset maakuntavaalit pidetty siinä yhteydessä.

Tämä ehdotus oli pähkähullu, ja se kaatuikin omaan mahdottomuuteensa, mm. perustuslakisyihin: vaaleja ei voi siirrellä poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä miten sattuu.

Sitten päätettiin, että ensimmäiset maakuntavaalit pidetään tammikuussa 2018 presidentinvaalien yhteydessä.

Nyt tämäkin ehdotus on kaatunut omaan mahdottomuuteensa, koska hulluus iski taas: itse sote-uudistus, jonka yhteydessä perustetaan uudet itsehallinnolliset maakunnat, joihin pitäisi valita vaaleilla päättäjät, ajettiin hallituksessa sellaiseen kriisiin, että perustuslakivaliokunta joutui palauttamaan hallituksen lähtöruutuun. Lainsäädäntö ei ehdi valmiiksi ajoissa, niin että maakuntavaalejakaan voitaisiin pitää tammikuussa 2018.

Hallitus on tänään ilmoittanut ottavansa aikalisän sote-uudistuksen kanssa ja siirtävänsä maakuntavaaleja samalla eteenpäin, lokakuulle 2018. Viimeksimainittu päätös on valitettavasti maakuntavaalien ajankohtaa koskevan hulluuden kolmas kierros.

Sote-uudistuksen aikalisä on välttämätön. On hyvä että hallitus vihdoin otti lusikan kauniiseen käteen, kun perustuslakivaliokunta ei jättänyt sille vaihtoehtoja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen suurremonttia ei voi tehdä sellaisella kiireellä, että koko järjestelmä kriisiytetään hallituspuolueiden taustatahojen intressien (maakunnat, yksityiset terveyspalvelut) vuoksi.

Soten osalta nyt on palattava kunnolliseen valmisteluun ja uudistuksen alkuperäisiin, kaikkien allekirjoittamiin päätavoitteisiin: terveyserojen kaventamiseen, perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja yhtenäisiin hoitoketjuihin – siihen että monen eri tahon (kunta, sairaanhoitopiiri, Kela jne.) sijasta yksi ja sama taho vastaa ihmisen sote-palveluista, niitä koskevista päätöksistä ja niiden rahoituksesta. Valinnanvapauden mahdollisen laajentamisen pitää tulla vaiheittain ja viimeisenä. Jatkovalmistelussa on varmistettava, että kokoomuksen himoama tämän maan terveyspalvelujen radikaali siirtäminen yksityisille markkinoille, joka on useasti ollut jo kaataa koko uudistuksen, ei enää vaaranna suomalaisten terveyspalveluja. (Perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausunnot kuvaavat hyvin sitä kriisiä, johon nk. ”valinnanvapaus” oli uhkaamassa ajaa palvelut.)

Mutta miksi ihmeessä, kun kerran aikalisä otetaan, maakuntavaalit siirretään kiireen varjolla niin käsittämättömään paikkaan kuin lokakuulle 2018? Alkuperäinen ajatus pitää maakuntavaalit presidentinvaalien yhteydessä oli järkevä, jos sote-uudistuksen aikataulu olisi pitänyt. Ajatus, josta kaikki ovat samaa mieltä, että pidetään maakuntavaalit vastaisuudessa kuntavaalien yhteydessä, on järkevä. Mutta ensimmäiset maakuntavaalit yksinään lokakuussa reilun vuoden päästä, kun kukaan ei vielä hahmota, mitä nämä maakunnat ovat, mitä ne tekevät ja miten ne koskettavat minun elämääni?

Lokakuusta 2018 on kuusi kuukautta eduskuntavaaleihin huhtikuussa 2019, 7-8 kuukautta eurovaaleihin touko-kesäkuussa 2019. Ei ole mitään järkeä tunkea 7-8 kuukauteen peräti kolmia vaaleja.

Pääministeri Sipilän mukaan maakuntavaalit eivät ”teknisesti ehdi” pidettäväksi eduskuntavaalien yhteydessä keväällä 2019. Totta kai ehtivät. Antakaa nyt maakunnille järkevä startti. Vaalit lokakuussa 2018 olemattomalla äänestysprosentilla eivät ole kunniaksi kenellekään.

Eduskuntavaaleissa ihmiset lähtevät vaaliuurnille. Valitaan maakuntavaltuustot silloin. Annetaan niille vahva mandaatti hyvän äänestysprosentin vaaleissa. Ja annetaan niille tarpeeksi aikaa vaalien jälkeen järjestäytyä ja tehdä tarpeelliset päätökset, mitä ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käynnistäminen maakunnissa vaatii, ennen kuin uudistus astuu täysillä voimaan. Ei se voi olla muutamasta kuukaudesta enää kiinni. Mikään ei estä.

Kiitos – muutetaan yhdessä maailmaa

Kuva: Lasse Miettinen

Lähdin viisitoista vuotta sitten mukaan vihreisiin yhden polttavan motivaation ajamana: tämä iso, kaunis ja hauras maailma on pelastettava. Ilmastonmuutos on pysäytettävä. Eriarvoisuutta vastaan on taisteltava. Kestävämpi, inhimillisempi tulevaisuus on rakennettava.

Tämän saman ajatuksen voimalla toimin yhä tänään.

Olen työskennellyt vihreissä kolmetoista vuotta. Olen rakentanut vihreää organisaatiota järjestöpäällikkönä. Olen ollut hallituspolitiikkamme keskiössä ministeriryhmän erityisavustajana.

Neljä vuotta sitten minut valittiin vihreiden puoluesihteeriksi johtamaan puolueen organisaatiota. Nämä vuodet ovat olleet hengästyttäviä, hienoja. Olemme tehneet puolueen kaikkien aikojen eduskuntavaalituloksen, kaikkien aikojen kuntavaalituloksen ja kaikkien aikojen jäsenennätyksen. Nämä voitot on tehty yhdessä; on ollut kunnia olla osa niitä.

Nyt, viime viikonloppuna, puoluekokous valitsi minut viimeiselle puolueen sääntöjen sallimalle kaksivuotiskaudelle jatkamaan puoluesihteerinä. Olen valtavan kiitollinen saamastani tuesta ja luottamuksesta. Sen varassa on hyvä heittäytyä intohimoisesti siihen suureen tehtävään, joka on edessämme ja jota tärkeämpää ja polttavampaa en pysty näkemään.

Puhuin kiitospuheessani tästä, mikä on vihreiden tehtävä juuri nyt: Olla vaihtoehto joka kutsuu ihmiset mukaan rakentamaan parempaa huomista. Vaihtoehto joka saa kokemaan, että politiikalla voi taas olla jotain merkitystä minulle ja minun elämälleni. Lupaus siitä, että tässäkin ajassa voimme puolustaa koulutusta ja ympäristöä, ihmisoikeuksia ja heikommassa asemassa olevia.

Tämä on olennaista, jos haluamme pysäyttää yhteiskuntiemme liukuman kohti kovaa, kylmää, julmaa ja sisäänpäin käpertynyttä aikaa.

Päätän tämän kirjoituksen samoihin sanoihin kuin puoluekokouksen kiitospuheeni, sillä tästä on kyse:

Sanoin neljä vuotta sitten linjapuheessani, hakiessani puoluesihteeriksi, etten usko taikatemppuihin enkä ihmelääkkeisiin. Mutta uskon sitkeään, kärsivälliseen työhön.

Kun tarpeeksi moni uskoo asiaansa, kun tarpeeksi moni ponnistelee, mikään vastus ei ole liian kova. Vesi murtaa kiveä. Vihreät voivat muuttaa maailmaa.

Me olemme osoittaneet tämän kerran toisensa jälkeen kuluneiden viime vuosien aikana. Me osoitamme sen yhä uudestaan, koska tämä työ on tärkein mahdollinen, jota voimme tehdä juuri nyt.

Yhdessä me voimme taistella, me voimme voittaa, me voimme olla yhdessä vahvempia, ja me voimme pelastaa maailman.

Kiitos.

Viimeiselle kaudelle, 2000-luvun kansanliikettä rakentamaan

Kuva: Lasse Miettinen

Minulla on ollut kunnia palvella viimeiset neljä vuotta poliittista liikettämme sen puoluesihteerinä.

Olemme saavuttaneet yhdessä paljon. Olemme tehneet puolueen kaikkien aikojen parhaan eduskuntavaalituloksen ja kaikkien aikojen parhaan kuntavaalituloksen. Olemme rikkoneet puolueen kaikkien aikojen jäsenennätyksen. Olemme ylittäneet kymmenen prosentin maagisen rajan ja nousseet aivan uudelle kannatustasolle.

Nämä voitot on tehty yhdessä. Ne ovat satojen ja tuhansien ihmisten, jotka ovat lähteneet muuttamaan maailmaa vihreämmäksi, yhteisiä voittoja. Se rooli, jota itselläni on ollut ilo hoitaa, on ollut tämän yhteisen työn tukijana: yhteisen strategian ja yhteisen suunnan rakentajana, organisaation kokoajana.

Sitä työtä haluan intohimoisesti jatkaa. Puolueen sääntöjen mukaan puoluesihteeri voi palvella tehtävässä enintään kuusi vuotta. Olen päättänyt asettua ehdolle jatkamaan puoluesihteerinä viimeisen puolueen sääntöjen salliman kauden, jos puoluekokous niin haluaa.

Puheenjohtajan vaihtuessa haluan tuoda jatkuvuutta ja auttaa uutta puheenjohtajaa saamaan parhaan mahdollisen alun. On tärkeää, että pystymme rakentamaan uutta sen päälle ja varaan, mitä olemme jo tehneet ja oppineet.

Huhtikuun yhdeksäs päivä suomalaiset lähtivät joukolla vaaliuurnille kääntääkseen tämän maan suuntaa kohti kestävämpää ja inhimillisempää. Ihmiset antoivat meille massiivisen luottamuksen: Euroopan parhaan vaalituloksen, jonka vihreät ovat kansallisissa vaaleissa saaneet.

Seuraava tehtävämme on rakentaa tämän luottamuksen varaan ja osoittaa olevamme sen arvoisia. Uudet kuntapäättäjämme ovat tämän työn etulinjassa; he tarvitsevat kaiken tuen, jonka voimme heille antaa.

Meidän on jatkettava sitä, minkä olemme aloittaneet: tehtävä sitä kirkasta, arvoillemme uskollista vihreää politiikkaa, jolle ihmiset antoivat vaaleissa juuri äänensä. Vietävä viestimme ihmisten arkeen, opeteltava pois politiikan ammattikielestä, opittava puhuttelemaan yhtä lailla ihmisten sydäntä ja päätä.

Meidän on osoitettava, että politiikalla on väliä: Että meillä on tarjota vaihtoehto, johon ihmiset voivat uskoa. Että vihreät voivat olla välikappale ihmisten toiveille ja unelmille niin Seinäjoella kuin Inarissa, Kangasniemellä kuin Helsingissä. Että emme ole tulleet vain hallinnoimaan juoksevia asioita, vaan muuttamaan maailmaa paremmaksi.

Meidän on päättäväisesti jatkettava puolueen uudistamista. Meidän on rakennettava uusia, tähän aikaan sopivia osallistumisen tapoja ja avattava puolueen toimintaa. Meidän on tehtävä yhä helpommaksi jakaa toistemme osaamista yli yhdistysten ja kuntien rajojen, niin että voimme tukea paremmin vihreää toimintaa koko maassa. Meidän on tehtävä vihreistä puolue, jossa jokaisella on paikka.

Olen 41-vuotias, taustaltani turkulainen ja humanisti – kaksi asiaa, joista olen ylpeä. Olen työskennellyt vihreässä liikkeessä kolmetoista vuotta. Seitsemän ja puoli vuotta rakensin organisaatiotamme ensin järjestösihteerinä ja sitten järjestöpäällikkönä. Puolitoista vuotta toimin hallituspolitiikan keskiössä ministeriryhmän erityisavustajana vetäen pientä neljän erityisavustajan ja yhden valtiosihteerin tiimiämme kahden vihreän ministerin esikuntana.

Olen lähtenyt aikanaan tähän puolueeseen, koska maailma on pelastettava. Tulevaisuutta, jonka puolesta tehdä työtä, kiteyttää minulle juuri nyt elämäni tärkein asia: pieni esikoistyttäreni, yhdeksän kuukautta vanha. Jos puoluekokous antaa minulle luottamuksen ja valitsee minut viimeiselle puoluesihteerikaudelleni, tulen olemaan ensi syksynä isyys- ja hoitovapaalla hänen kanssaan. Koen sen vahvasti puolueemme arvojen ja omien feminististen arvojeni mukaiseksi. Suuntamme ja strategiamme ei tästä poissaolosta hätkähdä, mutta haluan sanoa tämän ennakkoon, jotta siihen voidaan varautua.

Kun neljä vuotta sitten tulin valituksi puoluesihteeriksi, otin tunnuslauseekseni ”yhdessä olemme vahvempia”. Uskon siihen tänään entistäkin enemmän. Kuten tuolloin sanoin, en usko taikatemppuihin enkä ihmelääkkeisiin. Uskon sitkeään, kärsivälliseen työhön. Uskon siihen, että yhdessä voimme taistella, voittaa ja pelastaa maailman pieni pala kerrallaan.

Yhdessä voimme rakentaa vihreistä 2000-luvun kansanliikkeen, joka murtaa vanhat valtarakenteet ja kokoaa vapaaehtoisten ihmisten voiman muuttamaan yhdessä tätä maata ja maailmaa.

Tätä työtä haluan jatkaa kanssanne puoluesihteerinä.

***

Haluatko tietää lisää? Lue päivitetty puoluesihteeriohjelmani.