Tehtävä: puolueen uudistaminen

Olen puhunut puoluesihteerikampanjassa useasti siitä, että meillä vihreillä on paljon tehtävää ja vähän aikaa. Haluamme pysäyttää ilmaston kohtalokkaan lämpenemisen ja pelastaa maailman, ei sen vähempää. Siksi meidän on kyettävä uudistamaan puolue. Meidän pitää mennä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin oleellisesti tehokkaampana, aiemmasta oppineena organisaationa.

Meillä on puolueena vähemmän rahaa kuin aikoihin, mutta enemmän ihmisiä kuin koskaan. Tämä on yhtälö, jonka onnistuneesta ratkaisemisesta on kiinni puolueen tulevaisuus, myös vaalivoitto vuonna 2015. Meidän on opittava tekemään vähemmästä enemmän, löydettävä vapaaehtoisten ihmisten joukkojen voima ja tehtävä vihreistä taas liike joka kokoaa ihmiset yhteen muuttamaan maailmaa.

Vajosimme viime eduskuntavaaleissa syvään kuoppaan. Olemme nousseet sieltä takaisin. Olemme saaneet Pekka Haaviston miljoona ääntä ja puolueen kunnallis- ja eduskuntavaalihistorian toiseksi parhaan tuloksen lokakuussa 2012. Mutta työ on vielä kesken.

Seuraavien kahden vuoden aikana tehtävämme viedä loppuun se työ, jonka aloitimme eduskuntavaalitappion jälkeen. Silloin keskustelimme, miten opimme tästä, nousemme tästä, uudistamme puolueen, otamme nöyrästi vastaan äänestäjien antaman läksyn, palautamme mieleen sen, mitä varten täällä olemme, ja palaamme entistä vahvempina jatkamaan taistelua.

Näen neljä asiaa, jotka meidän pitää hoitaa kuntoon.

Puolue jossa jokaisella on paikka. Kahdeksantuhatta vihreiden jäsentä osaavat vaikka mitä. Moni haluaisi antaa ajastaan tai osaamisestaan palasen maailman muuttamiseksi vihreämmäksi. Tällä hetkellä mahdollisuudet osallistua puolueen toimintaan ovat kuitenkin radikaalisti kiinni siinä, missä asun ja minkä yhdistyksen kautta jäsenyyteni toteutuu. Näin ei pitäisi olla. Jokaisella, joka haluaa tehdä jotain vihreissä, pitää olla mahdollisuus löytää oma paikkansa, oma tapansa edistää yhteistä vihreää projektia. Jos olen vaikkapa vihreä koulutusalan ammattilainen, minulla tulisi olla mahdollisuus osallistua ja antaa asiantuntemukseni vihreiden koulutuspolitiikkaan, olinpa sitten Lieksasta tai Nurmijärveltä. Jos olen vihreä IT-osaaja ja haluaisin tukea vihreää muutosta maailmassa antamalla osaamistani puolueen käyttöön, sen pitäisi olla helppoa ja vaivatonta, oli asuinpaikkani sitten Lapin Savukoskella tai Espoon Otaniemessä.

Yhdessä olemme enemmän. Meidän pitää voida levittää 8000 jäsenemme osaamista koko maan vihreiden tueksi. Ei ole niin, että jokaisen pitää pärjätä yksin. Jäsenkuntamme on edelleen polarisoitunut: siellä, missä jäseniä oli valmiiksi jo kohtuullisesti, meitä on nyt yhä enemmän. Sen sijaan moni pieni yhdistys elää edelleen viiden tai kymmenen maksavan jäsenen tilanteessa. Olen vuosia tukenut työkseni pieniä vihreitä yhdistyksiä niiden työssä. Yksi järjestöpäällikkö ei kuitenkaan riitä. Siihen tarvitaan meidät kaikki. Todellinen tukiverkosto pienille yhdistyksille ja yksinäisille valtuutetuille tarkoittaisi sitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhdistyksen itse, yhdistyksen sisällä, saman paikkakunnan pienellä vihreällä porukalla. Jos meillä olisi koko maan kattava vihreä osaajapankki, esimerkiksi tamperelainen vihreä graafikko voisi taittaa esitteen yhtä lailla vanhan satakuntalaisen kotikuntansa vihreälle ehdokkaalle kuin tamperelaisellekin. Voimme mennä koko maassa eteenpäin, mutta vain koko maan yhteisin voimin.

Kampanjoista liikkeitä. Pekka Haaviston kampanja sai mitä erilaisemmat ihmiset tekemään vihreän vaalityön puolesta muutakin kuin antamaan äänensä vaalipäivänä: levittämään sanaa, lahjoittamaan kympin tai viisi, tekemään sosiaalisen median ilmiöitä, jakamaan vaalimateriaaleja, tuottamaan niitä itse. Juuri tätä tarvitaan. Meidän pitää kyetä rakentamaan kampanjoista liikkeitä, joihin saamme paljon puolueen jäsenistöä laajemman joukon mukaan tekemään vihreää muutosta. Ei pitäisi olla mitään kampanjaa ilman että siinä on ”mitä sinä voit tehdä” -osuus mukana. Jos emme tarjoa mahdollisuutta tulla mukaan, emme saa ihmisiä liikkeelle, emme pysty olemaan yhdessä vahvempia ja liikkeenä enemmän. Pekan miljoona tukijaa ovat tuolla yhä.

Tarvitsemme myös teemakampanjoita vaalien välillä – tilaisuuksia nostaa esiin vihreille tärkeitä teemoja harkitusti ja järjestelmällisesti, ja ihmisille osallistua niihin.

Pienistä puroista syntyy iso virta. Tämä on avain sen ammottavan vajeen paikkaamiseen, jonka eduskuntavaalitappio jätti puolueen budjettiin. Kampanjoita ei voi käydä ilman resursseja. Paljon voi tehdä rahan sijasta joukkoistamalla ja vapaaehtoisten työllä, mutta myös rahaa tarvitaan.

Järjestöpäällikkönä loin puolueen varainhankintaan mikrolahjoitukset: tavan lahjoittaa pieniä summia mahdollisimman helposti netissä, muutamalla klikkauksella. Jo viime eduskuntavaaleissa keräsimme siten yli 150 000 euroa vihreille ehdokkaille, keskimäärin joidenkin kymppien lahjoituksina. Presidentinvaaleissa tämä virta tulvi yli äyräiden. Vastaavalla tavalla meidän pitää nyt kyetä valjastamaan joukkojen voima yhä suuremmassa määrin seuraavien kampanjoiden tueksi. Varainhankinta on aloitettava nyt. Ihmiset tulevat mukaan, mutta vain jos tarjoamme heille siihen mahdollisuuden.

Kuunteleva puolue. Pekan kampanja opetti meille myös toisen tärkeän läksyn: meidän on opittava entistä paremmin paitsi puhumaan, myös kuuntelemaan. Kampanjassa näimme, miten ylitetään sillat ja luodaan keskusteluyhteys niihin, jotka suhtautuvat meihin epäillen. Sen viesti oli: tajuamme. Tajuamme erilaista elämää, erilaisia olosuhteita, erilaisia maailmankuvia. Vihreät kykenevät asettumaan erilaisten ihmisten asemaan. Se ei ole tinkimistä omista arvoistamme ja periaatteistamme, vaan asenne jolla kohtaamme ihmisiä. Tämä pätee myös puolueen sisällä. Tarvitsemme keskustelevamman, kuuntelevamman puolueen, jossa jokaisen sanottavaa kuullaan, palautetta kerätään järjestelmällisesti ja se myös vaikuttaa toimintaan. Puolueen päätöksentekoa pitää avata, osallistuminen tehdä helpoksi kaikille, ja varmistaa, että valta on jäsenillä, joille se kuuluu. Se tarkoittaa parempia palautekanavia, parempia osallistumisen paikkoja politiikan muotoiluun, parempia jäsenten mielipiteen kuulemisia. Jokaisella jäsenellä on oltava tunne, että minä voin halutessani vaikuttaa.

Muuten olen sitä mieltä, että meidän tulee rohkeasti ja häpeilemättä edustaa toivoa – toivoa vihreämmästä huomisesta, unelmaa siitä että toisenlainen maailma on mahdollinen.

Lasse Miettinen

Teksti pohjautuu Vihreä Lanka -lehdessä 19.4.2013 julkaistuun kolumniin.