Huonoista vaihtoehdoista huonoin

Tänään tehtiin puolueiden enemmistön voimin erittäin huono päätös, jota en voinut kannattaa. Siksi vihreät ja RKP jättivät siihen eriävän mielipiteen.

Kuntavaalien lykkääminen vielä puoli vuotta eteenpäin, syksyyn 2017, on erittäin huono päätös. Suomalaiseen vaalijärjestelmään ei ole kuulunut vaalien siirtely satunnaisten poliittisisten tarpeiden mukaan.

Olemme juuri muutama vuosi sitten siirtäneet kuntavaalit kevääseen, perustelluista, koko vaalijärjestelmää koskevista syistä. Haluttiin, että uudet valtuustot pääsevät aloittamaan puolimaissa vuotta, jotta ne pääsevät tekemään heti syksyllä seuraavan vuoden budjettia (aiemmin uuden valtuuston kausi alkoi tammikuussa, ja se joutui menemään koko 1. vuoden – neljänneksen toimikaudestaan – edellisen valtuuston päätösten varassa).  Sen ratkaisun alta tämä kaivaa maata.

On totta, että tänään tehty päätös olisi poikkeussäädös, ja vuonna 2021 kuntavaalit palaisivat normipaikalleen kevääseen ja maakuntavaalit olisivat järkevästi niiden kanssa samassa.

On totta, että uudet maakuntavaalit kannattaa tulevaisuudessa pitää yhtaikaa kuntavaalien kanssa. Tästä kaikki ovat yhtä mieltä.

On totta (virkamiesarvion mukaan), että ensimmäiset maakuntavaalit eivät kuitenkaan mitenkään ehdi v. 2017 kevääseen, kuntavaalien normaalille paikalle. Ensimmäiset maakuntavaalit täytyy siis pitää poikkeusaikaan.

On totta, että maakuntavaalien pitäminen yksinään syksyllä 2017 olisi todennäköisesti tuhoon tuomittua. Ne kannattaa siis pitää yhdessä ensimmäisten vastaan tulevien normaalivaalien kanssa.

On totta, että presidentinvaalien 1. kierros tammikuussa 2018 ei olisi houkuttelevista houkuttelevin paikka pitää maakuntavalit.

Mutta viimeksimainittu olisi silti ollut huonoista vaihtoehdoista paras. Presidentinvaalien ja maakuntavaalien asiat olisivat pysyneet selkeästi erillään toisistaan, ja pressanvaalien äänestysinto olisi nostanut varmasti äänestysprosenttia maakuntavaaleissa.

Nyt tehty päätös – kikkaillaan kuntavaalit puoli vuotta myöhemmäksi, jotta saadaan 1. maakuntavaalit pidettyä samalla – on vaihtoehdoista kaikkein huonoin. Pääsyyt ovat edelleen:

  • Ihmisillä on oikeus tietää, koska vaalit ovat: kuntavaaleja on jo siirretty syksystä kevääseen, olisi kohtuutonta että ne siirrettäisiin vielä kerran
  • Suomalaiseen politiikkaan ei kuulu vaalien siirtäminen mielivaltaisesti poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä
  • Istuvien valtuutettujen kausia pidennettäisiin siis peräti vuodella siitä, mihin he ovat alun perin sitoutuneet. Muutaman kuukauden pidennystä pidettiin aikanaan mahdollisena, mutta puoli vuotta vielä siihen päälle, viiden vuoden kaudeksi? Joku raja on silläkin, kuinka pitkälle voidaan venyttää istuvien valtuustojen kausia ilman vaalia!
  • Ajankohta tällaiselle siirrolle on aivan liian myöhäinen: vaalien pitäisi olla jo ihan kohta, reilun vuoden päästä – jo oikeusvarmuuden ja vaalijärjestelmän luotettavuuden takia ei tässä vaiheessa enää säädetä niitä!
  • Leikitäänpä ajatuksella: Laki kuntavaalien siirtämisestä on säädettävä nopeasti. Maakuntalait ehtivät vasta myöhemmin. Entä jos maakuntauudistus lykkääntyy tai kaatuu? Silloin kuntavaalit on siirretty pois paikoiltaan, koko kuntakentälle aiheutettu valtava hässäkkä – ja kaikki turhan takia. Se olisi vuosisadan vaalipelleily.

Tämä kaikki pitäisi tehdä ihmisten ja heidän palvelujensa ehdoilla, ei vaalikalenterin. Hyvä hallitus: tehkää sote- ja maakuntauudistus kunnolla. Siinä on kysymys valtavan isosta asiasta ihmisten terveyden ja peruspalvelujen kannalta. Pidetään maakuntavaalit sitten kun homma on valmis, ensimmäisten mahdollisten normaalien vaalien yhteydessä – olivat ne sitten presidentinvaalit 2018 tai vaikka eduskuntavaalit 2019. Ei pilata sitä kiireellä ehtiä syksyyn 2017. Eikä sotketa demokratiaa siirtelemällä kuntavaaleja yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Ehdolla jatkamaan yhteistä työtä

IMG_3554Kun kaksi vuotta sitten tulin valituksi puoluesihteeriksi, otin tunnuslauseeksi sanat ”yhdessä voimme olla vahvempia”. Uskon tänään siihen enemmän kuin koskaan.

Olemme saaneet merkittävän voiton huhtikuun eduskuntavaaleissa. Uusi lehti kääntyy puolueen historiassa. Meidän tehtävämme on kirjoittaa se.

Voitimme vaalit yhdessä. Seuraava tehtävämme on isompi: meidän pitää kasvaa yhdessä, tehdä tästä yhteisestä vihreästä liikkeestä niin paljon vahvempi, suurempi, toimivampi, että pystymme murtautumaan yhdeksän prosentin ja kymmenen prosentin kannatuskynnyksestä yli – lunastamaan lupauksen vihreistä 2000-luvun kansanliikkeenä, tämän ajan puolueena, joka murtaa perinteiset valta-asetelmat ja pakottaa perinteisen politiikan taipumaan.

Meillä on lyhyt hetki aikaa ja pitkä työ tehtävänä. Maailmalla on pelottava kiire. Ilmastonmuutos on pysäytettävä ja taloutemme muutettava vihreäksi ja kestäväksi – sellaiseksi että meille riittää yksi maapallo – ennen kuin koko yhteiskuntajärjestyksemme ajaa päin seinää tämän vuosisadan aikana.

Yhä kylmemmäksi ja kovemmaksi muuttuva ilmapiiri kulttuurissamme tarvitsee vastavoiman. Erilaisuuden pelko, tasa-arvoisen hyvinvointivaltion alasajo, väkivallan ja muukalaisvihan houkutus, selän kääntäminen hädälle ja puutteelle Suomen rajojen ulkopuolella – nämä ovat kaikki ilmiöitä Euroopasta ja Suomesta tänään. Nyt taistellaan siitä, onko avoimella, humaanilla, oikeudenmukaisella yhteiskunnalla tulevaisuutta. Sitä taistelua ei ole varaa hävitä.

Olen työskennellyt viimeiset yksitoista vuotta vihreässä politiikassa. Tulin mukaan alun perin ehdokkaan kampanjapäälliköksi vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Rakensin organisaatiotamme seitsemän ja puoli vuotta puolueen järjestöpäällikkönä ja -sihteerinä. Vajaat kaksi vuotta työskentelin vihreän ministeriryhmän erityisavustajana päivänpolitiikkamme ytimessä. Nyt olen viimeiset kaksi vuotta johtanut puoluetoimistoa, vetänyt puolueen koneistoa ja osallistunut politiikkamme johtamiseen puoluesihteerinä.

Taustaltani olen 39-vuotias turkulainen, työn johdosta helsinkiläistynyt. Olen feministi ja humanisti. Valitsin aikanaan vihreät, koska uskomme, että asioita voi ja niitä pitää muuttaa. Meidän tulee rohkeasti ja häpeilemättä edustaa toivoa – toivoa vihreämmästä huomisesta, unelmaa siitä että toisenlainen maailma on mahdollinen.

Seuraavalla kaksivuotiskaudella meidän on vahvistettava kenttäämme niin että kykenemme ottamaan kuntavaaleissa harppauksen eteenpäin koko maassa. Meillä ei edelleenkään ole mitään niin väkevää voimavaraa kuin ihmiset: asiaansa uskovat ihmiset, jotka haluavat yhdessä tehdä maailmasta vihreämmän. Tämän voimavaran vaalimiseksi ja tukemiseksi ja parhaaseen käyttöön saamiseksi meidän on tehtävä kaikki tarvittava. Puolueen uudistamista siihen suuntaan on jatkettava.

Sanoin kaksi vuotta sitten, että en usko taikatemppuihin enkä ihmelääkkeisiin. Uskon sitkeään, kärsivälliseen työhön. Uskon siihen, että yhdessä voimme taistella, yhdessä voimme voittaa ja yhdessä voimme pelastaa maailman pieni pala kerrallaan. Tätä työtä haluan jatkaa kanssanne puoluesihteerinä.

***

Haluatko tietää lisää? Lue päivitetty puoluesihteeriohjelmani.

Äänelläsi ratkaistaan, onko huominen vihreä

lasse_1024px

Elämme kuukausia, jolloin työnsä lopettanut hallitus on kokoomuksen johdolla repinyt rikki käytännössä kaiken, mitä vihreät olivat mukana rakentamassa: luonnonsuojelu pantu jäihin, Arktiksen öljynporaushulluuteen lähdetty mukaan, uudistukset romutettu ja hallituksen työ päättynyt kaaokseen. Tämän kaiken jälkeen tarvitaan vastuullinen ja kestävää tulevaisuutta rakentava hallitus, sellainen joka uskaltaa uudistaa Suomea vihreään suuntaan. Nyt jos koskaan.

Elämme kevättä, jolloin ratkaistaan Suomen suunta: Menneisyyteen, pysähtyneisyyteen ja 70-luvun ratkaisuihin, kuten venäläiseen ydinvoimalaan? Vai kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja kotimaisiin työpaikkoihin, turvalliseen menestykseen koko Suomelle? Vihreiden vaihtoehto on selvä: Suomi tarvitsee uusiutuvan energian vallankumouksen. Nyt jos koskaan.

Elämme aikaa, jolloin eriarvoisuus ja köyhyys voidaan vielä ottaa tosissaan ja pysäyttää Suomen kehitys luokkayhteiskunnaksi, jossa lapsen tulevaisuuden ratkaisee asema, johon hän sattuu syntymään. Tarvitsemme Suomen, joka päättäväisesti pitää huolta niistäkin jotka eivät itse voi. Nyt jos koskaan.

Elämme hetkiä ennen vaaleja, joissa yksi polttavimmista kysymyksistä on, mistä työtä ja toimeentuloa Suomeen. Me tarjoamme työelämään pääsyn helpottamista, sosiaaliturvan uudistamista perustuloksi joka kantaa turvaverkkona ja nostaa ylös ponnahduslautana. Me tarjoamme uuden vihreän teollisuuden ajan ja sen mukana kymmeniä tuhansia uusia kotimaisia työpaikkoja. On perustulon ja vihreän työn aika. Nyt jos koskaan.

Ja kaiken tämän taustalla: elämme kapeaa laina-aikaa, jolloin otamme ainoasta planeetastamme joka päivä enemmän kuin se kestää. Vielä on mahdollista valita tulevaisuus: kääntää kurssi, uudistaa talous vihreäksi ja kestäväksi, pelastaa vesistöt, metsät ja suot, panna saastuttajat kuriin ja tehdä kaikki tarvittava ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Nyt jos koskaan.

Kysymys on: mihin kääntyy Suomi – menneisyyteen vai vihreään tulevaisuuteen? Se ratkaistaan vaaleissa tänä sunnuntaina.

Voimme ymmärtää tätä valintaa, joka edessämme on, jos pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan.

Voimme kuunnella ääniä tästä maasta nimeltä Suomi.

Voimme kuulla huolen ääniä. Niiden sävyjä on monia:

Maahanmuuttajanaisen ripeät askeleet, kun hän kiihdyttää vauhtia ohittaakseen huutelijat, joille hänen ihonvärinsä ja huivinsa ovat väärin.
Ahavoituneen miehen toppatakin kahinan leipäjonossa, kun nälkä on totta ja hyvinvointi-Suomi selän taakse jää miljoona tarinaa.
Ja kumean kalahduksen, joka kaikuu tyhjässä teollisuushallissa, kun ovet suljetaan viimeisen kerran.

Mutta voimme kuulla myös toivon ääniä, vihreän huomisen ääniä:

Hitsauspillin äänen, kun tuulivoimalan teräksestä tehdään uusiutuvaa energiaa ja uutta suomalaista työtä pelastamaan pelottavasti lämpiävä maailma.
Hiljaisuuden suolla, kun koneet ovat vaienneet ja viimeiset kappaleet ainutkertaista luontoa on säästetty lapsille, jotka eivät vielä tänään ole syntyneet.
Helpotuksen huokauksen, kun kahden lapsen yksinhuoltaja laskee, että hänen ei tarvitse enää pelätä tulonsa putoamista, jos hän ottaa lyhyen työpaikan vastaan, koska perustulo kantaa.
Lasten naurun, kun koulussa monista kulttuureista tulevien ja monia kieliä kotonaan puhuvien lasten kesken rakennetaan 2000-luvun taitoja ja huomisen tasa-arvoista Suomea.

Siksi sunnuntaina tehtävällä valinnalla on väliä.

Siksi vihreiden täytyy voittaa nämä vaalit.

Jos haluat vihreää tulevaisuutta, äänestä vihreitä.

Nyt jos koskaan.