Ehdolle eduskuntavaaleihin!

lasse_ranta2_1500x641Seitsemäntoista vuotta sitten Turussa lähdin tekemään elämäni ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleja – vaalipäälliköksi vetämään ehdokkaan nimeltä Ville Niinistö ensimmäistä eduskuntavaalikampanjaa. Kampanja teki uudesta ehdokkaasta varakansanedustajan ja politiikan nousevan tähden. Minulle se sinetöi ratkaisun: tätä haluan tehdä, koska maailmaa pitää muuttaa.

Siitä alkoi hengästyttävä, huikea matka. Olen saanut toimia mitä kiehtovimmissa paikoissa: kohdata äänestäjiä kaduilla ja markettien pihoilla kaikkialla Suomessa, neuvotella ilmastolaista ministerin erityisavustajana, hävitä ja voittaa esityksiä kaupungin lautakunnassa, perustaa järjestöjä, koota ihmisiä yhteen tekemään muutosta.

Vihreiden puoluesihteerinä olen luotsannut puoluetta läpi monien vaiheiden. Yhdessä tuhansien aktiivisten ihmisten voimin olemme tehneet vihreiden tähänastisen historian parhaat eduskunta- ja kuntavaalitulokset. 12,5 % kannatus kahden vuoden takaisissa kuntavaaleissa oli ennennäkemätön läpimurto vanhojen suurten puolueiden haastajaksi.

Nyt ympyrä sulkeutuu: oma piirijärjestöni, Varsinais-Suomen Vihreät, on pyytänyt minut täyttämään viimeisen ehdokaspaikkansa kevään eduskuntavaalehin. Olen vastannut myöntävästi.

Olen lähtenyt politiikkaan intohimolla. Asiat, joista päätetään juuri nyt, ovat polttavan tärkeitä. Näissä vaaleissa ratkaistaan Suomen suunta. Seuraavien vuosien päätökset ratkaisevat, millaista yhteiskuntaa rakennamme pitkälle tulevaisuuteen.

Käännetään suunta lyhytnäköisistä ja kovista arvoista kohti kestävää ja inhimillistä. Puolustetaan koulutusta, tasa-arvoa, ympäristöä ja demokratian perusarvoja.

Tarvittavat päätökset ilmaston kohtalokkaan lämpenemisen pysäyttämiseksi alle kriittisen 1,5 asteen rajan on tehtävä, ja ne on tehtävä pian. Suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen maailman huipulle on asetettava kansalliseksi projektiksi ja peruttava Sipilän hallituksen vastuuttomat koulutusleikkaukset. Seuraavasta hallituksesta on tehtävä feministinen hallitus, joka palauttaa tasa-arvon politiikan ytimeen. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion unelmasta on pidettävä kiinni. Voimme luoda oikeudenmukaista hyvinvointia 2000-luvun epävarmassa maailmassa ja sopeuttaa tapamme tuottaa, kuluttaa ja elää maapallon kantokyvyn rajoihin.

Tule mukaan.

***

Haluatko mukaan kampanjaan? Ilmoittaudu kampanjani koordinaattorille Johanna Kuusenojalle: johanna.kuusenoja@vihreat.fi, puh. 0400 747 446

Lasse Facebook-tentissä – lue kysymykset ja vastaukset

Lassen puoluesihteerikyselytunti järjestettiin Lassen Facebook-tukisivulla 18.3.2013. Kyselytunnin idea oli yksinkertainen: ”kysy mitä kysyt, Lasse vastaa”. Kyselytunti onnistui mainiosti: kysymyksiä tuli kelpo joukko ja niiden aiheet vaihtelivat laidasta laitaan.

Alla kysymykset vastauksineen. Alkuperäinen Facebook-ketju löytyy täältä.

K: Miksi olisit paras puoluesihteeri?


V: Puoluesihteerin työ koostuu koostuu kolmesta palasta: kolmannes puoluetyöntekijöiden esimiestä, kolmannes puolueorganisaation johtajaa, kolmannes poliittista luottamushenkilöä. Juuri tässä hetkessä näen, että ei ole ketään, jolla tämä yhdistelmä olisi hallussa paremmin.

Olen rakentanut vihreää organisaatiota puolueen järjestöpäällikkönä yli seitsemän vuoden ajan. Olen toiminut enimmillään 15 vihreän työntekijän esimiehenä. Ja viimeiset liki puolitoista vuotta olen toiminut aivan vihreän politiikan etulinjassa, ensin ministeriryhmän erityisavustajana, sitten ympäristöministerin erityisavustajana. Kaikki työ, mitä olen puolueessa tehnyt viimeisten lähes kymmenen vuoden ajan, on yhdistelmä niitä asioita, jotka puoluesihteerin tulee tuntea ja osata – asioita, joista puoluesihteerin työ koostuu.

 

K: Puoluesihteeri on myös puoluetoimiston esimies – millainen ”pomo” Lasse Miettinen olisi arkipäivisin puolueen työntekijöille?

V: Olen kokenut olevani parhaimmillani ihmisten innostamisessa, motivoinnissa ja kokoamisessa toimimaan yhteisen projektin, yhteisen vision, yhteisen tavoitteen puolesta. Palaute, jota olen saanut erilaisten yhteisöjen johtamisesta, tiiminvetäjänä toimimisesta, ryhmien vetämisestä, on viestittänyt järjestelmällisesti samaa. Puoluesihteerin pitää kyetä antamaan työntekijöille tukea arkipäivän työssä ja siinä kroonisessa tilanteessa, jossa töitä on aina enemmän kuin aikaa. Puoluesihteerin pitää kyetä olemaan myös se, joka tekee ratkaisun ja kantaa vastuun silloin kun ei voida miellyttää kaikkia, ja jonkun pitää päättää, mitä tehdään tai ei tehdä. Molempiin panostaisin itse puoluesihteerinä.

 

K: Lasse, lisäisitkö ja miten lisäisit vinolaisten järjestöjen ja aikuis- eli paikallisvihreiden välistä yhteistyötä? Nyt se kuulostaa ja tuntuu kokonaisuudessaan olevan melko vähäistä ja kitkaa tuntuu toisinaan ehkä olevan.

V: Se riippuu vähän paikkakunnasta. Mutta siellä missä samalla paikkakunnalla toimii sekä vinolainen että aikuisvihreä järjestö, ei ole oikotietä: ainoa aidosti toimiva ratkaisu on se, että osataan katsoa järjestörajojen yli: kun pidetään vihreä tilaisuus, on sovittu että siitä viestitään kaikille paikallisten yhdistysten jäsenille, järjestörajasta riippumatta. Järjestöjen hallitukset tapaavat säännöllisesti, ainakin pari kertaa vuodessa. Ja säännöllisin väliajoin mietitään, mitä tehdään yhdessä, mitä edistetään yhdessä – ja myös sitä keskeistä kysymystä: miten toivotetaan tervetulleeksi ja ohjataan aikuisjärjestöön ne vinolaiset, jotka ovat liian vanhoja enää nuorisojärjestöön?

 

K: Oletko liian vinolainen puoluesihteeriksi? Siinä missä Sallamaarin viiteryhmä on naiset ja sinun vinolaiset ja jotenkin näiden kahden ryhmän vastakkainasettelua esiintyy.

V: se että olen ollut perustamassa nykyistä ViNOa vuonna 2003 ja ollut silloin Turun opiskelevien vihreiden puheenjohtaja, taitaa olla viimeinen luottamustehtävä, jota olen siellä hoitanut.

 

K: Mitä on sinun mielestäsi aluepolitiikka? Pitääkö sitä tehdä ja missä muodossa? Mitä keinoja on parantaa sellaisten paikkakuntien elinmahdollisuuksia kuten Kuopio? Varkaus? Joensuu? Valtimo? Onko jotain muutakin kuin puuenergiaa mitä tarjoat? (Ks. koko pidempi kysymys)

V: aluepolitiikasta: en ole varsinaisesti eri mieltä monestakaan kohdasta. Mm. tuo, mitä sanot turpeesta, on hyvin pitkälle samaa, mitä pj-Ville on kirjoittanut blogissaan viime viikolla ja kirjoittaa tällä viikolla Maaseudun Tulevaisuudessa. Emme kuvittele emmekä aja, että turpeen käyttö loppuisi yhdessä yössä. Se on auringonlaskun polttoaine – niin vesistöpäästöjen kuin kasvihuonekaasupäästöjenkin takia -, mutta siihen tarvitaan pitkä siirtymäaika, ja se pitää hoitaa nykyisten kattiloiden käyttöikä turvaten, niin että puun osuutta voidaan lisätä korjausinvestoinneissa ja luopua turpeesta sitä mukaan kun korjaukset ja uusien kattiloiden hankinnat antavat myöten.

Yksi asia, mitä itse toivoisin, on että emme tieten tahtoen vahvista muiden meistä levittämiä stereotypioita. Esimerkiksi autoilusta olemme mielestäni joka käänteessä viestineet, että juuri niin – haluamme vähentää yksityisautoilua ja sen haittoja siellä, missä on tarjolla järkevä ja hyvä julkinen vaihtoehto. Samalla olemme esittäneet, että esim. tienkäyttömaksut voitaisiin ottaa käyttöön ja porrastaa siten, että siellä missä ei ole vaihtoehtoja, ei tule maksurasitusta – ja varsinainen rasitus tulee sinne, missä laajat julkiset vaihtoehdot ovat, eli pääkaupunkiseudulle. Mutta jos itsekin levitämme sanaa, että autoilua koskeva ajattelumme on ”helsinkiläistä”, niin kyllä muutkin sen uskovat, eivätkä kuuntele sitä, mitä oikeasti viestimme.

 

K: Mitä mieltä olet valtakunnallisten henkilöjäsenyhdistysten, kuten erityisesti Viitteen, asemasta puolueessamme?

V: valtakunnalliset yhdistykset ovat korvaamaton vastaus yhteen ilmeiseen tarpeeseen: kaikkia ei paikallispolitiikka ja kunnalliset asiat kiinnosta. Silloin on loistavaa, että on tarjolla temaattisia yhdistyksiä aatteellisisten tai vastaavien kysymysten äärellä, joihin juuri siitä teemasta kiinnostuneet voivat liittyä. Tätä kannattaa minusta tukea, itse olen hahmotellut että puolueen nykyisessä rahatilanteessa (jossa rahaa ei käytännössä ole), mielekästä olisi ainakin katsoa, olisiko meillä varaa palauttaa projektiavustukset, joista valtakunnalliset yhdistykset voisivat hakea tukea parhaisiin hankkeisiinsa.

 

K: Miten vihreiden tulee suhtautua poliittisiin virkanimityksiin?

V: minusta poliittisista virkanimityksistä pitäisi päästä kohti avoimesti poliittisia nimityksiä niissä tehtävissä, jotka ovat tosiasiassa täysin poliittisia, kuten suurten kaupunkien kaupunginjohtajuudet. Niissä pitäisi mielestäni siirtyä pormestarimalliin. Poliittiset luottamushenkilöt olkoot aidosti poliittisia luottamushenkilöitä, ei poliittisia virkamiehen kaavussa! Kaupunginjohtaja-apulaiskaupunginjohtaja-/toimialajohtaja-tason alapuolella ei sitten nimitysten pidä olla poliittisia.

 

K: Miten mielestäsi saataisiin myös maakuntien ääni paremmin esille vihreiden politiikassa?

V: ennen kaikkea nostamalla esiin erilaisia, monipuolisia vihreitä toimijoita eri puolilta maata.

 

K: mennään perusvihreyden lähteille, eli rauhaan. Minkä puolustuspoliittisen vaihtoehdon valitsisit: a) Suomen nykyinen puolustus on uskottava, b) pohjoismaista yhteistyötä tiivistettävä, c) Nato-optio katsottava kokonaisuudessaan, d) EU:n yhteinen puolustus on Suomelle tulevaisuuden ratkaisu

V: (a) on mun vaihtoehto, jos näistä pitää yksi valita! Kannatan kyllä pohjoismaista ja EU-yhteistyötä.

 

K: Millainen puoluehallitus puolueella pitäisi olla ja miten se pitäisi valita? Tai kuuluuko asia mielestäsi ylipäänsä puoluesihteerille?

V: puoluehallituksen valinta ehdottomasti ei kuulu puoluesihteerille. Mutta yleisesti voi sanoa: puoluehallituksen pitäisi olla kokoonpano, joka miettii ennen kaikkea puolueen kokonaisetua. Samalla sen pitää koostua ihmisistä, jotka pitävät hyvin yhteyttä siihen osaan vihreää kenttää, jota he siellä ovat edustamassa. Sinne tarvitaan ihmisiä, joilla on silmää sekä politiikalle että organisaatiolle, koska puoluehallitus hoitaa molempia.

 

K: Mielestäni yksi vihreiden kasvun esteistä on vähäinen toiminta pienillä paikkakunnilla. Miten lähdet kehittämään pienten yhdistysten toimintaa tai rakentamaan uutta vihreää toimintaa pienille paikkakunnille?

V: yksi meidän keskeisiä haasteita on ratkaista tämä yhtälö: meillä on puolueena vähemmän rahaa kuin aikoihin, mutta enemmän ihmisiä kuin koskaan. Silloin kun aloitin, meillä oli alle 2000 jäsentä puolueessa. Nyt meitä on 8000. Tämä on voimavara, jolla vihdoin pystyisimme rakentamaan sellaisten pienempien yhdistysten tukijärjestelmän, jota olemme kaivanneet – ja ainoan, joka näillä resursseilla on mahdollinen. Mitä tarkoitan tällä? Parhaita tapoja, miten kykenemme tukemaan toimintaa pienillä paikkakunnilla ja pienissä yhdistyksissä, on katsoa, onko tässä 8000 jäsenen joukossa sellaisia, jotka voivat tarjota osaamistaan ja apua muidenkin paikkakuntien tarpeisiin. Jos Euralta kotoisin oleva hyvä vihreä graafikko asuu nykyään Tampereella, ei ole mitään syytä, miksi hän voisi taittaa esitteitä vain tamperelaisille vihreille. Jos meillä olisi valtakunnallinen osaajapankki, esimerkin graafikko voisi aivan yhtä hyvin antaa osaamistaan myös vanhan kotipaikkakuntansa Euran vihreille, kun nämä tarvitsevat taittajan osaamista.

Sitten on tietysti puoluetoimiston tukipalvelut. Sitähän itse tein seitsemän vuoden ajan: yhdistysten tukemista siinä perusyhdistystoiminnassa, auttamista siinä, että toiminta olisi vähän helpompaa, tukipalvelujen ja tietopankkien luomista, jotta pyörää ei tarvitsisi joka paikkakunnalla keksiä uudestaan jne. Kaikki se tukee ennen kaikkea niitä, joilla on muutenkin vaikeinta. Vahvat yhdistykset eivät erityisiä tukipalveluja tarvitse.

 

K: Pystytkö sanomaan jotain asioita viime vuosilta, kun olet toiminut järjestöpäällikkönä ja vaikuttanut vihreiden sisällä, jotka olisit tehnyt/olisi pitänyt tehdä toisin?

V: ehdottomasti! Tää puolentoista vuoden tauko puoluetoimistolta, kun olen ollut lainassa meidän ministeriryhmällä, on auttanut suhteuttamaan asioita ja kirkastanut monta juttua, kun on saanut vähän etäisyyttä. Esimerkki: en tajua, miksi en jo aikanaan luonut säännöllistä palautteen keruujärjestelmää vihreille yhdistyksille. Olisi helpottanut ja parantanut kummasti työtä, jos olisi säännöllisesti vuosittain tai puolivuosittain kerännyt vihreiltä aktiiveilta ja järjestöiltä palautteen puoluetoimiston palveluista ja työstä. Mikä on mennyt hyvin? Mikä huonosti? Missä kehittämisen varaa? Kun tätä olisi kerännyt säännöllisesti, olisi voinut seurata yli ajan, miten asiat kehittyvät: tähän ollaan tyytyväisiä, tätä pitää kehittää – tässä tyytyväisyys laskenut, siihen pitää nyt panostaa.

Samoin harmittelen sitä, etten tajunnut käynistää säännöllisiä työhyvinvointikyselyjä työntekijöille. Sellaista mittaria tarvittaisiin yhtä lailla kuin järjestökentän palautteen mittaria. (Tämä on osa sitä, mitä mielestäni Pekka Haaviston kampanjasta opimme: meidän on syytä oppia paitsi puhumaan, myös ja ennen kaikkea kuuntelemaan paremmin. Se pätee sekä ulospäin että toimintaan omassa keskuudessamme: kuunnellaan paremmin, otetaan vastaan palautetta, opitaan siitä paremmiksi.)

 

K: Pystytkö napakoittamaan vihreiden työnantajapolitiikkaa? Onko miehillä tulevaisuutta vihreissä?

V: työnantajapolitiikasta: työhyvinvoinnin ja yhtäläisten työehtojen osalta ainakin. Meillä ei voi olla kahden kerroksen työntekijöitä, näin pienessä organisaatiossa. Ja miehistä: kyllä meillä on tulevaisuutta.

 

K: Sinut on valittu puoluesihteeriksi ja järjestät puoluetoimistolla valintapippalot. Sinun pitää valita eka biisi, jonka soitat paikalla oleville puoluetoimiston duunareille sekä puolueaktiiveille. Mikä se on ja miksi soitat juuri sen?

V: tietenkin klassinen hitti 70-luvulta, joka sanoo ensimmäisillä sanoillaan tosiasiat parhaiten: ”Järjestötoiminta kasvatti meidät”. (Agit-prop, Kisällittäret)