Kuka on Lasse Miettinen?

lasse-lyhyestiIkä: 41 v
Koti: Helsingin Kalliossa
Siviilisääty: naimisissa

Työ: Vihreiden puoluesihteeri. Työskennellyt kolmetoista vuotta Vihreissä, mm. vihreän ministeriryhmän erityisavustajana sekä puolueen järjestösihteerinä ja järjestöpäällikkönä.

Harrastukset: kirjat (joita ei ehdi lukea), sarjakuvat, kuntosali, ruoka ja ruoanlaitto.

Olen Lasse Miettinen, vihreiden puoluesihteeri. Taustaltani olen 41-vuotias turkulainen, työn johdosta helsinkiläistynyt. Olen feministi ja humanisti, ja ylpeä siitä.

Lähdin politiikkaan, koska toisenlainen maailma on mahdollinen. Valitsin puolueekseni vihreät, koska uskomme, että asioita voi ja niitä pitää muuttaa. Meidän tulee rohkeasti ja häpeilemättä edustaa toivoa – toivoa vihreämmästä huomisesta, unelmaa siitä että toisenlainen maailma on mahdollinen.

Olen työskennellyt viimeiset kolmetoista vuotta vihreässä politiikassa. Tulin mukaan alun perin ehdokkaan kampanjapäälliköksi vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Rakensin organisaatiotamme seitsemän ja puoli vuotta puolueen järjestöpäällikkönä. Vajaat kaksi vuotta työskentelin vihreän ministeriryhmän erityisavustajana päivänpolitiikkamme ytimessä. Nyt olen viimeiset neljä vuotta johtanut puoluetoimistoa, vetänyt puolueen koneistoa ja osallistunut politiikkamme johtamiseen puoluesihteerinä.

Minusta piti tulla historianopettaja isäni jalanjäljissä, opettajasuvun kasvatti neljännessä polvessa. Yliopistossa suunnitelma täydentyi haaveeksi akateemisesta urasta. Sitten järjestöt, ylioppilaskunta ja opiskelijapolitiikka tulivat väliin, ja 1500-luvun luonnontieteen historiaa käsitellyt gradu jäi – toistaiseksi, vakuutin itselleni – kesken. Huikea määrä mahtavia ihmisiä, sekä veto ja palo muuttamaan yhteiskuntaa tuli tilalle.

Vuonna 1998, opiskelijajärjestöni puheenjohtajana, ystävystyin naapuritoimistolla toisen järjestön puheenjohtajana toimineen henkilön kanssa. Tämä oli muuan Ville Niinistö. Seuraavina vuosina teimme yhdessä järjestöasioita, politiikkaa ja vaaleja pienen eliniän verran. Työskentelimme ylioppilaskunnassa – minä hallituksen puheenjohtajana, Ville korkeakoulupoliittisena sihteerinä – ajamassa opiskelijoiden asiaa ja parempaa maailmaa. Kun Ville päätti lähteä ehdolle ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa, hän pyysi minut kampanjapäällikökseen. Suostuin. Jäin sille tielle.

Olen perustanut ja puheenjohtanut vihreitä järjestöjä, toiminut luottamustehtävissä niin paikallisella kuin piiritasollakin sekä valtakunnallisessa vihreässä järjestössä.

Keväällä 2004 tulin palkatuksi puoluetoimistolle hoitamaan koko puolueen järjestöasioita. Vastasin liki kahdeksan vuotta koulutuksesta, tuesta, neuvonnasta, organisaation kehittämisestä sekä uusien palvelujen rakentamisesta. Näin miten erilaista ja erilaisissa olosuhteissa tapahtuvaa vihreä toiminta eri puolilla maata on. Näin, miten lukuisilla paikkakunnilla ainoat yksi tai kaksi aktiivia hautautuvat työn alle. Koskaan en lakannut uskomasta, että kaikkialla voimme menestyä ja mennä eteenpäin.

Tapasin Sinin kunnallisvaaleissa 2004. Olimme molemmat ehdolla. Aloimme seurustella seuraavana keväänä, menimme naimisiin elokuussa 2011. Tätä kirjoittaessani ajattelen katkelmaa Aulikki Oksasen runosta Syleily: ”Sua rakastan, sua puolustan / pysy sylissäni vaan”. Se on kirjoitettu sormukseen, joka on sormessani.

Vuosina 2011-2013 tein työtä hallituspolitiikan keskiössä vihreän ministeriryhmän erityisavustajana. Koordinoin hallituspolitiikkamme sisältöjä, vedin vihreän hallitusryhmän viikottaisia rutiineja ja johdin ministeriemme erityisavustajien tiimiä. Talouspolitiikka, verotus ja Euroopan kriisi täyttivät päiväni.

Lyhyen aikaa toimin myös ympäristöministerin erityisavustajana. Todistin paikan päällä Talvivaaran vuotoa ja kainuulaisten ihmisten oikeutettua raivoa. Olin Dohan ilmastokokouksessa ja näin, miten toivo nopeasta läpimurrosta hautautuu kansainvälisen neuvotteluprosessin juoksuhiekkaan.

Silti en ole luopunut toivosta: muutos on mahdollinen. Ilmaston kohtalokas lämpeneminen on pysäytettävissä. Eriarvoistuminen ei ole luonnonlaki. Rahan valta on palautettavissa demokraattiseen kontrolliin. Hyvinvointivaltio on jälleenrakennettavissa. Eurooppa voidaan pelastaa. Sen eteen pitää vain tehdä töitä.

Nämä vuodet ovat opettaneet. Olen saanut tutustua mitä mielettömimpään joukkoon hienoa ihmisiä, hienoja vihreitä aktiiveja. Olen saanut palvella vihreää kenttää. Ja olen saanut tehdä työtä innostavimpien, osaavimpien tuntemieni ihmisten kanssa. Ystävyydet, joita olen saanut matkan varrella, ovat vahvoja ja tärkeitä. Monen kanssa olen kulkenut läpi – siltä tuntuu – tulen ja veden ja niin vaikeiden hetkien, että harva asia voi hitsata tiiviimmin yhteen.

Olen kokenut vaalit monessa roolissa ja oppinut niistä paljon, maistanut vaalivoiton riemun ja tappion katkeruuden. Olemme viime vuosina tehneet puolueen kaikkien aikojen parhaan eduskuntavaalituloksen ja kaikkien aikojen parhaan kuntavaalituloksen. Yksi hienoimmista hetkistä puoluesihteerinä oli aivan äsken, yhdeksäs huhtikuuta 2017, kun suomalaiset antoivat meille massiivisen luottamuksen ja kaikkien aikojen vihreän vaalivoiton, jonka voimalla viedä tätä maata kohti kestävämpää ja inhimillisempää.

Sanoin neljä vuotta sitten, että en usko taikatemppuihin enkä ihmelääkkeisiin. Uskon sitkeään, kärsivälliseen työhön. Uskon siihen, että yhdessä voimme taistella, voittaa ja pelastaa maailman pieni pala kerrallaan.

Yhdessä voimme rakentaa vihreistä 2000-luvun kansanliikkeen, joka murtaa vanhat valtarakenteet ja kokoaa vapaaehtoisten ihmisten voiman muuttamaan yhdessä tätä maata ja maailmaa.

Tätä työtä haluan jatkaa kanssanne vihreiden puoluesihteerinä.