David Pemberton: Lasse Miettisellä on vankimmat puoluesihteerin eväät

Vihreät valitsevat uuden puoluesihteerin tulevana viikonloppuna. Tuossa tehtävässä aiemmin toimineena mietin, mitkä asiat ovat tänään kriittisiä tulevalle puoluesihteerille. En sano työssä tai projektissa vaan poliittisessa luottamustehtävässä, koska kyse ei ole vain managerin duunista. Juuri siksi puoluesihteeri valitaan puoluekokouksessa eikä tavallisessa työhaastattelussa.

Päädyin kolmeen kriittisimpään asiaan:

1. Kyky tehdä ihmisten kanssa, ei minä edellä

Tämä koskee 365-arkea, mutta etenkin vaaleissa paineet ovat kovat. Sekä puoluetoimiston että piirien työntekijät ovat tiukilla – ja tilannetta vakavoittaa viime eduskuntavaalirökäleen jälkeinen niukkuus. Hermoilevat ehdokkaat lisäävät muutenkin riittävää painetta.

Seuraavat vaalit ovat ovella ja on vihreiden etu, jos niiden tekijäverkko tuntee uuden puoluesihteerin hyvin ja kokee hänet hyväksi esimieheksi, jolla on johtajan kykyä. Olipa puolue hallituksessa tai oppositiossa, puheenjohtaja ei ehdi vetää tätä puolta.

Viime vuosina puoluetoimiston välittömässä läheisyydessä työskenneltyäni olen saanut lukuisilta puolueen tekijöiltä hyvää palautetta Lassen henkilöjohtamisesta – sekä piireistä että keskuskonttorista. Ja se rauhallisuus Lassessa! Se kestää vaikka lattialla potkimisen. Enkä ole koskaan nähnyt häntä tiuskimassa kokousväelle, vaikka välillä on saattanut turhauttaa.

Hänellä on oikeat korvat ja sydän sekä suu sanoa toiselle, eikä vain mainiostoimiston piirtämät sellaiset. Tiedättehän ne myönteisiä sanoja puppaavat karikatyyrit – siinä Orwellin kirjassa…

2. Toimiva kompassineula henkilö-, asia- ja kampanjavalinnoissa

eli banaalimmin kyky ajatella, toimia ja valikoida vihreästi

Puoluesihteerin työ ei ole managerin työtä, mättöä, jossa vaan palkataan tai valkataan teknisesti pätevimmät tyypit tai tuotteet, tahi valitaan uusi myyvä tyyppi jostain piiristä näytille toimittajien eteen tai vaikkapa eduskuntavaaliehdokkaaksi. Silloin saadaan aikaan jotain viraston, firman ja markkinointitoimiston väliltä. Mutta vihreät eivät myy kaljaa tai saippuaa.

Puoluesihteerin pitää ymmärtää syvällisesti sisällöt ja vihreille tärkeät asiat ja toimintatavat. Tällä en tarkoita stallarimaista oikeaoppisuutta, vaan sitä, että hän osaa tunnistaa asioita ja ihmisiä, joissa on riittävän mutta terveen egon ja näppärän osaamisprofiilin ohella vihreää voimaa ja mahdollisuuksia. Kyky etsiä tiimeihin, työryhmiin ja näytille sellaisia henkilöitä. Hänellä on oltava tajua siitä, onko vaikkapa mainostoimisto yhtään samassa maailmassa kuin vihreät, vai keksiikö se pelkästään omalle laskutukselle hyvän, luovan perustelun, joka on vihreiden kannattajille viestiltään tai ytimeltään vieras. Tällaisia valintoja puoluesihteeri tekee runsaasti – ja voimakkaimmin vaaleihin liittyen, jossa myös riskit ja mahdollisuudet ovat suurimmat.

Myös puoluesihteerin henkilö, hahmo ja toimintatapa on viesti, jota Lassella tukee hyvä viestinnällinen ulosanti, josta on apua median kanssa.

Luotan Lassen sisäsyntyiseen ymmärrykseen sekä vihreistä asioista että toimintatavoista ja siihen, että hän ei esimerkiksi tekisi vihreille sellaista strategiaa, joka on toteutettu prosessina teknisesti loistavasti, mutta johtaa kuuloetäisyyden ulkopuolella kannattajakunnasta sijaitsevalle siniselle ulapalle. Tämä on älykkäiden, luovien liian samankaltaisten ja ehkä samalla myös itsekeskeisten ihmisten sudenkuoppa. Puoluesihteerin pitää myös osata etsiä tiimeihin itsekriittisiä ja erilaisia ihmisiä, ei liian samankaltaisia, vaikka se olisi vähemmän kivaa ja ärsyttävää, koska muuten sinne ulapalle ehditään niin kauas, ettei ehditä takaisin.

3. Kyky toimia monella tasolla poliitisessa järjestötyössä

Lassella on kattava ja syvä järjestötyökokemus, joka ulottuu opiskeluvuosiin. Ylioppilaskunta-ajoista asti on kertynyt sekä tietoa, taitoa että kontaktipintaa niin vihreiden kuin muiden puolueiden ja sidosryhmien asioihin, ihmisiin ja toimintatapoihin. Viimeisimpänä ryytinippuna hallitusryhmän työhön perehtyminen eritysavustajana. Tällä tajulla ja verkostolla on arvoa, kun ollaan vuorovaikutuksessa omien ja ”vieraiden” kanssa ja lobataan vihreitä asioita eteenpäin.

Lasse pystyy keskustelemaan ilman piilotetun inhon väristyksiä niin oikealle kuin vasemmallekin, molemminpuolisen kunnioituksen hengessä. Lasse ei ole pikavoittojen kerääjä, vaan yhteistyön rakentaja, omatkin tavoitteet kirkkaana pitäen.

Motivoiva yhteistyökyky, vihreän sävyjen sisäsyntyinen taju sekä politiikan toimijoiden ja toimintatapojen vahva tuntemus rauhoittavat ainakin minun mieltäni, ettei tarvitsisi enää yksissäkään eduskuntavaaleissa käyttää omaa, rajallista kampanjapanostaan vihreän kampanjan selittelyyn ja yrittää epätoivoisesti käännyttää tuttavia luottamaan vihreisiin vielä näissä vaaleissa. Se kuluttaa.

Näistä tunnoista ja ajatuksista käsin suosittelen Lasse Miettistä vihreiden puoluesihteeriksi.

David Pemberton

Kirjoittaja on vihreiden ensimmäinen puoluesihteeri.