Suomi on ensimmäisten ylioppilaiden maa – maa joka on täynnä tarinoita suvun ensimmäisestä korkeakouluun päässeestä, siihen liittyvästä ylpeydestä ja myötäelämisestä. Sivistyksellä ja koulutuksella on ollut itsessään arvo.

Tämä arvo on kuitenkin kyseenalaistettu viime vuosina. Sipilän hallituksen leikkaukset tuntuvat yliopiston ja ammattikorkeakoulun arjessa paineiden kasvuna, opetuksen ja tutkimuksen edellytysten heikentymisenä.

Lyhyen tähtäimen taloudellisia ja poliittisia intressejä painottava ohjaus sekä yhä koveneva projektirahoituskilpailu ovat heikentäneet korkeakoulutujen autonomiaa ja edellytyksiä keskittyä pitkäjänteiseen tieteelliseen työhön, erityisesti uutta luovaan perustutkimukseen. Nimekkäiden tutkijoiden siirtyminen ulkomaille on ollut yksi varoitusmerkki siitä, että olemme kestämättömällä tiellä.

Maailmanluokan korkeakoulutusta ei rakenneta näin. On aika vapauttaa korkeakoulujen voimavarat. Palautetaan suomalaisen korkeakoulu- ja tiedepolitiikan ytimeen sivistys markkinaehtoisuuden sijaan. Tehdään se satsaamalla perusrahoitukseen, perustutkimukseen ja opetukseen. Annetaan tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille vapaus ja resurssit tutkia, opettaa ja opiskella ilman jatkuvaa hiostusta. Luodaan korkeakoulutukselle ja tutkimukselle parhaat mahdolliset olosuhteet, mitä voimme maana tarjota.

Mitä on tehtävä? Listaan tässä kolme tärkeintä ehdotusta:

1. Tutkimusrahoituksen korjaamiseksi siirretään sen painopistettä erittäin kilpaillusta pätkärahoituksesta pitkäaikaisempaan rahoitukseen tohtoriohjelmille, väitöskirjantekijöille, post doc -tutkijoille ja tutkimusryhmille – Suomen Akatemian, Business Finlandin ja etenkin korkeakoulujen perusrahoituksen kautta. Vapautetaan aikaa hankehallinnosta ja rahoitushakemusten oravanpyörästä itse tutkimukseen.

2. Samalla vahvistetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksellista autonomiaa. Korkeakoulujen rahoitus määräytyy Suomessa lähes täysin valtion asettamien tulostavoitteiden kautta. Tämä on kansainvälisesti poikkeuksellista: maailmalla tyypillisesti tulosrahoitus kattaa enintään neljänneksen korkeakoulujen rahoituksesta. Vahvistaisimme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksellista autonomiaa. Korotetaan perusrahoitusta ja sidotaan se taas indeksiin. Luodaan rahoitusmalliin vakaan, ennustettavan vastikkeettoman perusrahoituksen komponentti, joka kattaisi merkittävän osan rahoituksesta.

3. Korkeakouluyhteisöä ei ole ilman opiskelijoita. Nostetaan kaikkien opiskelijoiden opintorahaa kolmanneksella. Näin vähennettäisiin lainapainotteisuutta, vahvistettaisiin koulutuksen tasa-arvoa ja nopeutettaisiin opintojen edistymistä, kun useammalla olisi paremmat mahdollisuudet keskittyä täysipäiväiseen opiskeluun.

Koulutus ja osaaminen on avainasemassa työllisyysasteen nostamisessa. Se on jo tällä hetkellä tärkein pullonkaula rekrytoinneissa. Tämä tunnetaan Varsinais-Suomessa hyvin. Auto- ja merenkulkusektorilla on huutava pula erityisesti teknisen alan osaajista. Turun yliopisto tarvitsee vihdoin oman teknillisen tiedekuntansa kone- ja materiaalitekniikan DI-tutkinnoanto-oikeuksineen.

Koulutukseen ja tieteeseen panostamalla etsimme ratkaisuja ihmiskunnan ja ympäristön tulevaisuuden parantamiseen ja luomme kestävää talouskasvua. Koulutuksella torjumme eriarvoisuutta ja teemme mahdolliseksi sen, että sukuihin nousee yhä uusia ensimmäisiä korkeakoulutettuja. Tulevalla hallituskaudella on tehtävä koulutuksen ja tieteen kunnianpalautus. Muuhun Suomella ei ole varaa.